Opintopsykologitoiminta sai jatkoa

Opiskelijoita useiden vuosien ajan palvelleen opintopsykologin toimintaa on päätetty jatkaa yliopiston tuoreissa tulosneuvotteluissa. Tähän asti opintopsykologi on toiminut väliaikaisella hankerahoituksella.

Yliopiston rahanjakoa linjaavissa tulosneuvotteluissa vuosi sitten viran vakinaistamisen luvattiin tapahtuvan vuoden 2009 aikana, ja sama lupaus sisältyi kahden vuoden takaiseen opetusministeriön hankesopimukseen.

Ylioppilaskunnan lobbaamaa vakinaistamista ei tapahtunut taaskaan, ja opintopsykologitoiminnan jatkuminennäytti loppuun saakka epävarmalta uuden yliopistolain mukanaan tuomien muutosten ja yliopiston taloudellisen tilanteen takia.

Opintopsykologi auttaa opiskelijoita oppimiseen liittyvissä ongelmissa. Vastaanotolle voivat hakeutua opiskelijat, jotka kärsivät esimerkiksi motivaatio-ongelmista, tenttiahdistuksesta, ajankäytön vaikeuksista tai opinnäytetöiden viivästymisestä.

Ja ongelmia opiskelijoilla riittää. Siitäkin huolimatta, ettei palvelusta tiedoteta opiskelijoille, jono vastaanotolle on pitkä, eikä uusia asiakkaita voida ottaa vastaan.

"Suurimpia syitä opintopsykologille hakeutumisessa ovat puutteelliset opiskelutaidot, kuten ongelmat opintojen suunnittelussa ja opiskelutekniikoissa", kertoo Taija Tuominen, joka toimii koulutussuunnittelijan sijaisena Opetuksen ja tutkimuksen kehittämisyksikössä Otukessa.

Pian psykologiksi valmistuva Tuominen ottaa vastaan osan opintopsykologin asiakkaista. Varsinaisia opintopsykologin tehtäviä hoitaa tällä hetkellä Satu Eerola.

Tuominen tähdentää, että opiskelu yliopistossa on aivan erilaista kuin peruskoulun tai lukion käyminen.

"Ne eivät valmenna opiskelemaan sillä tavalla kuin yliopisto-opiskelu vaatii", hän kertoo. "Jos opinnot eivät lähde sujumaan niin kuin pitäisi, se voi aiheuttaa ahdistusta. Ja se pahentaa ongelmia entisestään."

Tärkeimpänä Tuominen pitää kuitenkin suhtautumista omiin opiskeluvalmiuksiin.

"Pääasia on, että opiskelutaito ei tule itsestään. Sitä voi kehittää."

Opintopsykologin työnkuva ei rajoitu pelkästään opiskeluvaikeuksista kärsivien tapaamiseen vastaanotolla, vaan hän tekee myös ennaltaehkäisevää työtä.

"Jonot eivät lopu sillä, että opintopsykologi ottaisi vastaan kaikki apua tarvitsevat. Opiskelutaitojen kehittämisen pitäisi olla mukana normaalissa opetuksessa", Tuominen kertoo.

"Tärkeä osa opintopsykologin tehtäviä on välittää henkilökunnalle ja opiskelijoille tietoa opiskeluvalmiuksiin liittyvistä asioista."

Opintopsykologin tarpeellisuudesta todistaa sekin, että monet gradun kanssa painiskelevat opiskelijat ovat saaneet vastaanotolla käytyään opinnäytetyönsä uudelleen käyntiin.

Loppuun suoritetut tutkinnot tuovat yliopistolle lisää rahaa, joten opintopsykologi ei ole yksiselitteisesti pelkkä menoerä. Opiskelijan valmistuminen saattaa olla pelkästä puolivalmiista gradusta kiinni.

"Tarvetta opintopsykologille on selvästi", Tuominen kertoo. "Jos verrataan vaikkapa Helsingin yliopistoon, niin siellä panostetaan tällaiseen toimintaan opiskelijamäärään suhteutettuna selvästi enemmän."

Oskari Rantala

Kommentti: Kaikki mahdollinen?

Haastattelin keväällä rehtoriksi valittua lääketieteen tohtori Kaija Hollia. Hän katsoi minua silmiin ja totesi painokkaasti:

"Opiskelijoiden pahoinvointiin, irrallisuuteen ja mielenterveysongelmiin minä aion ehdottomasti puuttua! Vaadin, että asian hyväksi tehdään kaikki mahdollinen."

Opintopsykologi on osoittautunut erittäin tarpeelliseksi palveluksi. Tuntuu erikoiselta, että pestin tulevaisuudesta päättäminen oli suuri työn, tuskan ja salailun aihe. Ennemminkin voisi kuvitella mietittävän, montako opintopsykologia Tampereen yliopistoon palkataan lisää!

Seppo Honkanen