Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Levybisnestä eri lähtökohdista

Sami Sänpäkkilä pyörittää vuonna 1995 perustamaansa Fonal Recordsia, joka nostaa musiikilliset tavoitteet kaupallisten edelle. Pienlevy-yhtiölle ovat levyttäneet muun muassa Risto, Paavoharju ja Eleanoora Rosenholm.

Tavallisia musiikinkuluttajia kiinnostaa harvemmin se, mille levy-yhtiölle artisti tai bändi levyttää. Joskus samalle, yleensä pienelle yhtiölle tuntuu kasautuneen useita mielenkiintoisia artisteja, jolloin albumin päädyssä lukeva nimi alkaakin yhtäkkiä merkata enemmän.

Yksi tällaisista levy-yhtiöistä on Fonal Records, jonka Sami Sänpäkkilä perusti alun perin omien projektiensa julkaisukanavaksi. Sittemmin se on laajentunut yhdeksi mielenkiintoisimmista suomalaisista indie-levy-yhtiöistä.

Kuten alkujaankin, Ulvilasta tamperelaistunut Sänpäkkilä pyörittää yhä Fonalia yksin. Samalla hän pidättää itsellään oikeuden valita, mitä levyjä yhtiö julkaisee.

"Kun kaikki julkaisut on valittu vain minun mielipiteeni mukaan, on yllättävää, että niin moni jakaa saman maun", hän naurahtaa.

"Tietty intuitio ja linjaus julkaisupolitiikalle löytyy, mutten analysoi niitä sen enempää. Hyvin ne ovat kuitenkin toimineet tähän asti."


Vuosien varrella Fonalin tyylikirjo on laajentunut abstrakteista äänikollaasialbumeista myös perinteisemmän ja vähemmän marginaalisen pop-musiikin puolelle. Artisteja yhdistää kuitenkin se, että ne ovat löytyneet pääasiassa Sänpäkkilän tuttavapiirin kautta.

"Esimerkiksi Riston levyn halusin julkaista kuultuani sitä ensimmäisen kerran kotibileissä kaverini soittamana. TV-resistori on ainoa demon lähettänyt bändi", Sänpäkkilä kertoo.


Fonal eroaa suuremmista levy-yhtiöistä muun muassa siten, ettei sillä ole lainkaan levytyssopimuksia, tulostavoitteita tai julkaisuaikatauluja.

"Jos levy ei valmistu ajoissa tai vaatii lisää hiomista, julkaisua voidaan aina lykätä. Vaikkapa TV-resistorin kolmoslevyn ilmestymistä on siirretty eteenpäin jo parisen vuotta", Sänpäkkilä sanoo.

Levyjen tekovaiheeseen ja sen kontrollointiin Sänpäkkilä osallistuu vaihtelevasti. Toiset bändit tarjoavat valmista levyä julkaistavaksi, ja toisten kanssa hän lähtee studioon mukaan äänittämään tai soittamaan itse. Hän korostaa levyntekoprosessissa molemminpuolista painetta, jolloin levy-yhtiö ei pääse laiskistumaan ja artisti antaa parastaan.

Vaikka samat muusikot vaikuttavat varsin ristiin Fonalille, Helmi-levyille ja Ektro Recordsille levyttävissä projekteissa, samojen levyjen julkaisemisesta kilpailemisen sijaan Sänpäkkilä korostaa kolmen pienlevy-yhtiön välistä yhteistyötä.

"Levyn julkaisija määrittyy sen mukaan, kuka sitä kuulee ensiksi. Kaikilla on siis käytännössä samat mahdollisuudet. Useiden Ektro-bändien jäseniä sisältävä Eleanoora Rosenholm päätyi Fonalille siten, että bändi vuokrasi ensin aikaa SS-Palace-studiostani, ja äänitysten tulokset kuullessani halusin julkaista levyn."

Tärkeä osa Fonalin ideologiaa on kompromissittomuus. Siitä ei Sänpäkkilän mukaan jousteta, vaikka levyyn sisältyisikin kaupallista potentiaalia. Paras esimerkki tällaisesta levystä on keväällä julkaistu Riston kolmosalbumi Sähköhäiriöön, joka nousi ilmestyessään Suomen virallisen listan indiebändimittapuulla kunnioitettavalle sijalle seitsemän.

"Suomen medioissa Ristosta rakentui ilmiö. Se, ja Riston menestys ylipäätään, ovat mielettömän siistejä juttuja. Ei se kuitenkaan riitä yksin elättämään, mutta onpahan nyt nähty, mitä menestys on", Sänpäkkilä sanoo.

Suomen menestyksestä huolimatta Riston levymyynti on Sänpäkkilän mukaan samalla tasolla hänen oman Es-projektinsa sekä Paavoharjun kanssa.


Fonalin julkaisuja on kehuttu monissa arvostetuissa ulkomaalaisissa musiikkimedioissa, joissa suomalaisia levyjä ei muuten juuri käsitellä. Levy-yhtiön markkinointimetodit ovat kuitenkin poikkeukselliset.

"En usko mainostamiseen, vaan siihen, että ihmiset kiinnostuvat hyvistä levyistä ja etsivät ne käsiinsä. Puffaamisen sijaan onkin voitu vain odottaa kotona ja keskittyä mahdollisimman korkeatasoisten levyjen tekemiseen", Sänpäkkilä sanoo.

"Pelkästään New Yorkissa asuu lähes 10 miljoonaa ihmistä. Jos Suomesta löytyy sata kuuntelijaa, niin miksei Nykistä löytyisi sitten 200-300?"

Monet ulkomailla kehutut Fonal-bändit lukeutuvat metsäfolkin nimikkeen alle. Koko pirstaleisten ja avantgardististen äänikollaasien varaan rakentuvaan genreen liitetään usein Suomi ja nimenomaan Fonal.

"Metsäfolk on itsessään täysin median kehittämä termi bändien kasaan niputtamiseksi, samalla tavalla kuin joku grunge aikanaan. Suomalainen folk kuuluu mielestäni vain muutaman metsäfolkiksi tituleeratun artistin musiikissa. Luonnon sen sijaan voin sanoa kuuluvan lähes kaikilla julkaisemillani albumeilla."

Ulkomaisten medioiden huomio näkyy myös levymyynnissä. Sänpäkkilä arvioi myyvänsä yli puolet levyistä ulkomaille.


Levybisneksestä puhuttaessa ei voi jättää huomiotta jatkuvaa kauhistelua laskevista myyntiluvuista. Vaikka ääniteteollisuuden kriisiä käsitelläänkin lähinnä suurten levy-yhtiöiden kannalta, on sillä vaikutuksensa myös Fonaliin.

"Levymyynti on vähentynyt varmasti, joka näkyy esimerkiksi jakelijoiden talousvaikeuksina ja konkursseina. Tarkemmat tiedot vähenemisestä saan kuitenkin vasta vuoden viiveellä", Sänpäkkilä sanoo.

"En ole kuitenkaan riippuvainen levy-yhtiön pyörittämisestä, joten jos levymyynti loppuu, keksin varmasti jotain muuta tilalle."




Oskari Onninen, teksti & kuva

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto